Julkisten hankintojen hankaukset
Laki julkisista hankinnoista sai uuden sisällön vastikään. Tarkastelen erästä muutoksen tavoitetta ja sen onnistumista alkukokemuksien perusteella hankintalain hengen näkökulmasta.
Ymmärtääkseni hankintayksikön eli kunnan, kaupungin, valtion tai kirkon laitoksen tai muun julkisen tavaraa tai palvelua hankkivan tahon valtaa haluttiin lisätä niin, että vältettäisiin oikeudenkäyntejä Markkinaoikeudessa ja voitaisiin korjailla valistuneesti pieniä virheitä hankintapäätöksen teon lainvoimaiseksi tulon jälkeenkin, mikäli sellaista tietoa ilmenee, esim. oikaisuvaatimuksen tai valituksen perusteluissa tai sopimuskumppanin asemassa. Hankintayksikkö sai oikeuden oikaista hankintapäätöstä 90 vrk:n ajan.
Entäpä jos hankintayksikkö ei olekaan valistunut? Mitä jos se päinvastoin torjuu uuden tiedon ja jopa käyttää uutta valtaansa väärin?
Uudessa hankintalaissa on ”porsaanreikä” mielivaltaisuudelle. Hankintayksikkö voi tehdä ensin tarjousvertailun ainakin näennäisen asiallisesti ja odottaa valitetaanko päätöksestä. Ellei valiteta ja tarjoaja, jota halutaan suosia, on saatu vertailussa varasijalle, voi hankintayksikkö syynätä voittajatarjoajan tarjousta tiukalla kammalla ja löytää jälkijättöisen hylkäysperusteen tai laadullisia heikkouksia, jolla pudottaa pois voittanut tarjous ja saada oma suosikki kärkeen.
Hankintalain esitöiden perusteella näyttäisi, että hankintayksikön oma-aloitteinen oikaisu olisi ensisijaisesti tarkoitettu sopimuksen teon vaikeuksiin, esim. jos paljastuu, että tarjoaja on käytännössä selvitystilassa tai muuten mahdoton toteuttamaan hankinnan, ei hankintaa tarvitsisi kilpailuttaa uusiksi.
Minulla on kokemusta siitä kuinka voittanut tarjoaja osoittautui konkurssikypsäksi ja tarjouksessaan harhauttaneeksi. Silloin ei kuitenkaan voinut oikaista, vaan piti järjestää uusi tarjouskierros.
Nyt uuden lain voimaan astumisen jälkeen on myös valitettava kokemus kuinka hankintayksikkö ajoi ensin varasijalle jääneen jälkijättöisesti hakemalla haetuin perustein sopimuskumppaniksi hankinnan itseoikaisullaan. Markkinaoikeuteenhan se siirtyi käsiteltäväksi eli ei mennyt ollenkaan lainmuutoksen tarkoituksen mukaisesti.
Mutta elämä jatkuu ja kun lisää kokemuksia kertyy, voidaan hankintalakia taas täsmentää epäkohtien osalta. Ketteryysajatteluahan on tuotu lainvalmisteluun; esim. aktiivimallin voimassa olon aikaisista kokemuksista on tarkoitus tarvittaessa säätää korjauksia työllisyyslakiin…
”tarjoaja osoittautui konkurssikypsäksi ja tarjouksessaan harhauttaneeksi. Silloin ei kuitenkaan voinut oikaista, vaan piti järjestää uusi tarjouskierros.”
Tuo on mielenkiintoinen pointti. Olen itse jonkinlainen ”julkishallinnon asiantuntija” ollut jo parikemmentä vuotta, mutta silti ihmettelen.
Noihin pitäisi osata varautua ennalta. En kerro nyt tarkemmin. Pelkkä mielipide.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo tapahtui 2010-luvun alussa. Ennalta varautuminen oli tehty ihan hyvin, mutta erheellinen RALA-raportti tarjousten avaustilaisuudessa ensin hämäsi. Tarjouskierros voitiin tehdä uusiksi, vaikka ko yritys valitti Markkinaoikeudelle – häviten ja menikin konkurssiin. Nykylain voimassa ollessa vastaavassa tilanteessa hankintayksikkö voi oma-aloitteisesti oikaista päätöstään ja aloittaa sopimusneuvottelut tarjouskilpailussa toiseksi tulleen tarjoajan kanssa.
Perusoikeuksia ei tietysti voi rajata ja edelleen voi valittaa, mutta voidaan nopeuttaa hankinnan edistymistä, jos kelvollinen muu toimittaja on saatavissa jo käydyn kilpailutuksen pohjalta.
Viittaat selvästi huonosti laadittuihin tarjouspyyntöihin ja sellaisiakin on valitettavan paljon. Tosin tilanne on viime vuosina nähdäkseni parantunut. Yleisimpiä vaivoja tarjouspyynnöissä edelleen on valinta-/pisteytysperusteiden vaillinaiset kuvaukset, jotka jättävät mielivaltaa hankintayksikön harkinnan laajuuteen, eivätkä anna riittävästi tietoa tarjoajalle mihin varautua ja mihin vastata tarjouksellaan…
Ilmoita asiaton viesti