Julkisten hankintojen hankaukset

Laki julkisista hankinnoista sai uuden sisällön vastikään. Tarkastelen erästä muutoksen tavoitetta ja sen onnistumista alkukokemuksien perusteella hankintalain hengen näkökulmasta.

Ymmärtääkseni hankintayksikön eli kunnan, kaupungin, valtion tai kirkon laitoksen tai muun julkisen tavaraa tai palvelua hankkivan tahon valtaa haluttiin lisätä niin, että vältettäisiin oikeudenkäyntejä Markkinaoikeudessa ja voitaisiin korjailla valistuneesti pieniä virheitä hankintapäätöksen teon lainvoimaiseksi tulon jälkeenkin, mikäli sellaista tietoa ilmenee, esim. oikaisuvaatimuksen tai valituksen perusteluissa tai sopimuskumppanin asemassa. Hankintayksikkö sai oikeuden oikaista hankintapäätöstä 90 vrk:n ajan.

Entäpä jos hankintayksikkö ei olekaan valistunut? Mitä jos se päinvastoin torjuu uuden tiedon ja jopa käyttää uutta valtaansa väärin?

Uudessa hankintalaissa on ”porsaanreikä” mielivaltaisuudelle. Hankintayksikkö voi tehdä ensin tarjousvertailun ainakin näennäisen asiallisesti ja odottaa valitetaanko päätöksestä. Ellei valiteta ja tarjoaja, jota halutaan suosia, on saatu vertailussa varasijalle, voi hankintayksikkö syynätä voittajatarjoajan tarjousta tiukalla kammalla ja löytää jälkijättöisen hylkäysperusteen tai laadullisia heikkouksia, jolla pudottaa pois voittanut tarjous ja saada oma suosikki kärkeen.

Hankintalain esitöiden perusteella näyttäisi, että hankintayksikön oma-aloitteinen oikaisu olisi ensisijaisesti tarkoitettu sopimuksen teon vaikeuksiin, esim. jos paljastuu, että tarjoaja on käytännössä selvitystilassa tai muuten mahdoton toteuttamaan hankinnan, ei hankintaa tarvitsisi kilpailuttaa uusiksi.

Minulla on kokemusta siitä kuinka voittanut tarjoaja osoittautui konkurssikypsäksi ja tarjouksessaan harhauttaneeksi. Silloin ei kuitenkaan voinut oikaista, vaan piti järjestää uusi tarjouskierros.

Nyt uuden lain voimaan astumisen jälkeen on myös valitettava kokemus kuinka hankintayksikkö ajoi ensin varasijalle jääneen jälkijättöisesti hakemalla haetuin perustein sopimuskumppaniksi hankinnan itseoikaisullaan. Markkinaoikeuteenhan se siirtyi käsiteltäväksi eli ei mennyt ollenkaan lainmuutoksen tarkoituksen mukaisesti.

Mutta elämä jatkuu ja kun lisää kokemuksia kertyy, voidaan hankintalakia taas täsmentää epäkohtien osalta. Ketteryysajatteluahan on tuotu lainvalmisteluun; esim. aktiivimallin voimassa olon aikaisista kokemuksista on tarkoitus tarvittaessa säätää korjauksia työllisyyslakiin…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu